Muistan ikäni sen fiiliksen mikä mulla oli, kun olin ottamassa ensimmäistä tatuointia. Tarkotus oli kokeilla musta pieni tähti korvan taakse. Odotin semmosta maailmanlopun kipua, että! Yllätyin kyllä, kun se ei sattunu niin paljon, kun odotin. Myöhemmin tähdelle tehtiin punaset reunat ja se sai varsinaisen merkityksensä ikuisena muistona rakkaasta ihmisestä. Sitten kun tähti oli saatu kokeiltua, päästiin varsinaiseen ensimmäiseen tautointiin. Siinä vaiheessa halusin jotain kaunista koristamaan ja tällaiseen kukkahärdelliin sitten päädyttiin. Minusta se on kaunis edelleenkin. Mukavaa on, kun en muista usein sitä ja joku kysyy, että näytäs sun selkää. Kuvat on mahdottoman huonoja, koska minulla ei ole hovikuvaajaa tällähetkellä, koska residenssini palveluskunta sattuu olemaan lomalla juuri nyt. Ajatuksesta varmasti saa kuitenkin kiinni.
Ihmiset puhui aina, että tähän jää koukkuun ja minusta se oli outoa. Etenkin tuon jälkeen oli sellainen olo, että ei ihan heti uudestaan. Ei mennyt varmastikkaan, kun puolisen vuotta ja makasin taas tatuointipöydällä. Moulin rouge leffan, Nicole Kidmanin esittämä biisi: One day i'll fly away kolahti, kun jo silloin haaveilin maailmanmatkailusta ja sellaisesta. Haluisin ikuistaa ajatuksen itseeni, etten koskaan unohda sitä mistä haaveilen ja mitä kaipaan.
Alkuperäinen suunnitelma, oli tehdä myöhemmin kuvan yhteyteen aurinko, mutta se sujalhti toiseen jalkaan, joten tämän kohtalo on vähän auki. Voi olla, että jää näille teloilleenkin. Teksti, joka ei nyt oikein tuossa näy, on tämä One day i'll fly away. Leave all this to yesterday.
Toinen jalka lähtikin vähän rukkasesta ja sinne on ilmestynyt jos jonkinlaista kuviota. Ensimmäinen etappi oli auringon ja unisiepparin risteytys. Ajatuksena on ollut kantaa mukana asioita mitkä merkitsee itselle jotain. kuva lähti kehittymään japanilaiseen suuntaan, kun haluisin vettä. Vesi on mahtavinta. Vedessä aina rauhottuu. Siellä on kaikista paras olla. Veden jälkeen ilmestyi peräänantamattomuuteni ja taistelutahtoni merkiksi karppi.
Tässä on kuvia työstä keskeneräisenä. Vaihdoin välissä tekiää syistä joita en tässä sen suuremmin ala kertomaan, mutta ei ollut enää luottoa ja kysymys on kuitenkin minun ihostani. En ollut tyytyväinen jälkeen ja tuntui siltä, ettei tästä ikinä tuu yhtään mitään.
Tärkeintä on, että nyt on korjaustyöt hyvässä vauhdissa, vaikka matkaa on vielä. Näkee jo kuitenkin, että hyvä tulee ja minut on pelastettu. Ensi kesänä voin ylpeänä näyttää jalkaani ulkoilmassa. Olen ikikiitollinen kun tekijä otti asian hoitaakseen, vaikka epäröikin uskaltaako lähteä tekemään.
Kuvaa ei lähdetty varsinaisesti muuttamaan. Joitain pieniä kohtia peitetään ja käydään kauttaaltaan läpi uudestaan. Täytellään ja sen sellaista.
Ensimmäisellä kerralla saatiin jo paljon aikaan. Ei se vielä ihan parantunut ole, mutta
näkyy nyt kuitenkin, että edistystä on tapahtunut ja PALJON.
Tästä jatkuu sitten taas ensi kuussa.
Ihmisillä on paljon mielipiteitä näistä kuvista ja kaikista kuvista mitä tehdään. Itse aion olla sitä mitä haluan muiden mielipiteistä huolimatta. Tämä ei ole kaikkien juttu, ei varmastikkaan. Kaikilla on omat juttunsa. Ideaoita tulevista kuvista on paljon varmasti ajan saatossa niitä tulee ilmestymään lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti