Viikosta oli muutenkin tulossa työntäyteinen ja listat suhteellisen täynnä. Sain sitten maanantaina aikaseksi soitella autokoululle kakkosvaiheen suhteen. Selvis sitten, että asian kanssa on aika huikee kiire. Samaiselle viikolle oli saatava kahtena päivänä arvioivaan ajoon ja rata-ajoon. Listathan oli tosiaan näiltäosin täynnä ja piti rueta soitteleen asiakkaille ja yrittää siirrellä niitä muiden päivien illoille, mikä sitten pidensikin työpäiviä mukavasti.
Autolla ajaminen.. Pelkään sitä kyllä ihan huolella, tai ainakin näin liukkaalla säällä. En ollu ajanu kaupungissa varmaan vuoteen, saatika jyväskylässä ikinä. Arvioiva ajo oli siis aika katastrofaalinen ja uskon, että se opettaja muistelee mua ihan yhtä lämmöllä, kun minä sitä. Varmasti menny takas töihin ja olen ollut kahvipöydän hauskin aihe. No juu, voi olla, että jollain on menny huonomminkin, mutta otan aika vakasti sähläykseni. Opettaja puhu, kun Pasilan Routalempi ja minä kiehuin ja kihisin vieressä. Melkonen compo. Siitä selvittyäni kuitenkin traumojen kanssa oli odotettava pari päivää rataa ja jännitin sitä tilannetta kauheesti. En sitä liukkaalla ajamista tai sinne ajamista, vaan sosiaalista tilannetta, missä en tiedä mitä tuleman pitää ja keitä ihmisiä tulee vastaan. Kärsin jonkin asteisesta sosiaalikammosta. Joskus ahistaa, joskus ei. Yritän kuitenkin taistella elämässä sitä vastaan ja monesti huomaan, että ei ole mitään hätää. Joitakin kertoja oon käyny leffassa ja konsertissa yksin ja joka kerta aluksi ei tiedä miten olla ja missä seistä, kun on yksin, mutta aina se siitä helpottaa. "Mä oon outo, kyl mä tiiän sen, oon viettäny päivii tän kaa ihan kahestaan, joskus masentaa kirjottaa siit kuinka siistii tää on ku kammoo ihmisii". Täytyy kirjotella joku päivä enempi ihmiskammoon liittyen. Takaisin rata-ajoon. Jännityksestä huolimatta siellä oli hauskaa ja opin paljon hyödyllisiä tietoja ja ei olis pahitteeks tommonen koulutus muutaman vuoden välein kaikille. Muistutuksena. Nykyään kaikkea voi havainnoida niin hyvin, että se on kiinnostavaa. Suosikki oli istua autossa, joka kääntyi ympäri. Vauhti toki oli hidas, mutta kuitenkin. Loppujen lopuksi sain paperin käteen millä kaikki on nyt hoidettu ja stressaamisen voi lopettaa. Illaksi täyty mennä vielä töihin kahdeksaan asti.
Lauantaina pääsin onneksi Tampereelle rentoutumaan ystävien kanssa. Hookin siivet sai viimestään viikon siinä kohtaa unohtumaan. En voi niitä kyllin ylistää. Ihana oli nähdä veera-ystävää ja tietty Jossua! edellisestä kerrasta veeran kanssa taitaa ollu vuoden verran aikaa. Tytöissä oli mukava täristellä tanssilattiaa bricksissä.
Nyt oon aika kuitti ja niin sanotusti aika mustavalkonen olo. Koko viikko tunne ja stressimyllerrystä, vaikka fyysisesti ei välttämättä niin rankkaa olisi ollutkaan. Ei ole tippaakaan sellainen olo, että olis valmis tulevaan työviikkoon. Täytyy kuitenkin yrittää ja lepäillä ens viikolla iltasin. En jaksa ajatella enää mitään, enkä ketään. keep in touch.
All you need is thousand hugs and chocolate. Sääli, ettei saa syödä suklaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti