Sosiaalinen ahdistus on sosiaalisissa tilanteissa tapahtuvaa ahdistusta, huolta ja arvosteltavaksi juotumisen pelkoa. On yksilöllistä miten ja kuinka usein sitä koetaan. Fyysisiä oireita on usein hikoilu, hengitysoireet ja ahdistus. Asteita on varmasti monia ihan pienestä esiintymisjännityksestä siihen, että ihminen ei uskalla poistua kotoaan.
Omassa elämässä tämä näkyy kaikesta riippuen parisen kertaa kuussa suunnilleen. Uskallan siis mennä ulos ja tavata ihmisiä :) En pidä paikoista missä on paljon ihmisiä, jos en tiedä mitä on luvassa. Arvaamattomat tilanteet saa jalat tutisemaan, vaikka usein toteaakin, että ihan turhaan jännitin. Ikean täysi ruokaravintola, subwayn tilauslinjasto, ruuhka ruokakaupassa ja joskus isossa, täydessä baarissakin meinaa seinät kaatua päälle. Joinakin päivinä yksin liikkuminen kaupungilla on tosi vaikeaa. Sit, ku kelailee liikaa, luulee, et kaikki tsiigaa. Koitan kuitenkin rakentavasti taistella tätä vastaan ja viimeaikoina olen ihan tietoisesti käyny paristi leffassa yksin yms. Aina se jännittää, mutta penkkiin päästyä taas tajuaa, ettei tässä mitään hätää. Tämmöset joskus vähän tuottaa päänvaivaa, mutta enimmäkseen pärjäilen ihan hyvin asian kanssa. :)
Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriöihin kuuluva mielenterveydenhäiriö. Yleisin fyysinen oire on sydämentykytys. Tavallisia oireita ovat myös hikoilu, vapina, hengitysahdistus, hyperventilaatio, pakokauhu ja pelko. Paniikkihäiriö ilmenee kohtauksina. Kohtauksia voi tulla yksilöllisesti usein tai harvoin, ilman syytä tai tietyissä tilanteissa. Kohtaukset voivat olla lyhyitä tai kestää useita päiviä.
Joskus jos sosiaalijännitys huipentuu saattaa se äityä paniikkikohtaukseksi. Sellaisia en ole onneksi tainnut kokea elämässäni kuin kaksi pahaa. Toisessa tilanteessa sain kofeiinin yliannostuksen ja en tuolloin tiennyt mistä suhteellisen heikko olo ja korkea pulssi johtui. Toinen kohtaus oli eron yhteydessä. Ensimmäinen kohtaus kesti pari päivää siltä osin, että tuli kokoajan hermostuneena tarkkailtua pulssia ja pelättyä, että jotain on hätänä. Toisesta on hankala sanoa. Pienimuotoisesti tämä seuraa mukana useammin hyperventilaationa jos tulee henkisesti rankkoja tai stressaavia juttuja. Tätäkin pystyy hallitsemaan, kun on tottunut. Hengitys jos alkaa mennä liian lujaa, niin tietää miten itsensä rauhottaa. :)
Kaikki tämä on perintöä äipältä, eli perinnöllisiä juttuja ja siksi ollut tunnistettavissa. Enkä kyllä voi väittää, että iskäkään nauttis vieraista ihmisistä ihan hirveästi. Sisaruksilla ei käsittääkseni ole samankaltaisia ongelmia. Äidillä on vuosien varrella ollut enemmän tai vähemmän vaikeaa asian kanssa.
Siinä vaiheessa kyseiset asiat vaativat apua jos alkaa välttää sosiaalisia tilanteita ja hautautuu turvallisiin paikkoihin. Onneksi omassa elämässä homma on ihan hanskassa ja vielä toistaseks hallitsen itse mun päätäni, vaikken sydäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti