Vanhan valokuvakansion mä löysin yllättäin.

Teetin juuri kauheen määrän kaiken maailman valokuvia, mitä koneelle oli sattunu kertymään, koska halusin, että jäis jotain muistoja muuallekkin, kun instagrammiin. Suurin osa kuitenkin viimeisen vuoden aikasia. Tänään sitten saatuani kuvat, innostuin tutkimaan sähköpostia ja sieltähän löyty iso kasa Tampereen aikaisia kuvia. Paljon tuttuja kasvoja menneisyydestäin, nimiä vain koitin kaivaa mielestäin..  On hienoa kun se onni ja ilo pystytään tallentamaan paperille. Ne kaikki tunteet tuntee kuitenkin uudelleen kun niitä katsoo ja muistaa ne naurut.

On hyvä asia, että nykyään paljon talletetaan hetkiä, kun on puhelimissa kamerat, jotka on kaikilla mukana ja käsillä kokoajan. Vaikka maailma(minä sen mukana) onkin ehkä vähän menossa väärään suuntaan noiden vempeleiden kanssa. Sellasta se vaan on. :)

Kuvia olisi niin paljon ja tarinoita niistä vielä enemmän. Tässä nyt muutama otos, tarinoita jotka säilyy mun sydämessä aina. On oikeastaan hiukan sanaton olo, kun näitä on käynyt läpi. Ihmisen kanssa voi edelleen olla tekemisissä ja pitää hauskaa, mutta ikinä koskaan nämä ajat ei palaa takaisin. Onneksi muistoja saa ja niitä tehdään lisää. Olen tavannu viimesen vuodenkin aikana niin uskomattomia ihmisiä ja kokenu hetkiä, että ihan pelottaa miltä vanhana tuntuu katsella tätä kaikkea.

Olen tässä ihan viimepäivinäkin ihan puhellut ja miettinyt, kuinka mulla on järki aina mukana ja käyttäydyn niin nätisti melkein aina vaikka alkoholiakin käytän. Löysin myös muutaman kuvan näyttämään hyvää esimerkkiä siitä, kuinka nätisti oikeen osaan olla. :)  i'm awesome.<3




kuvat kaikki katsoin näin
niiden valtaan jäin
elin uudelleen ne hetket sisälläin
kunnes tyhjän sivun vain
eteeni sain
suljin kansion ja istuin hiljaa vain